Poikkesin
yliopistolla. Oli ihan oikeaa asiaakin, mutta ensin menin kuppilaan. Siihen
samaan kuppilaan, jossa istuskelin paljon 1970-luvulla. Silloin siellä perällä
oli vielä tupakkahuone. Enää ei.
En pitkään
viihtynyt. Ei se tupakkahuoneen puutteesta johtunut, sillä olen aikoja sitten
lopettanut. Ilmapiiri on muuttunut. Kaikki oli kovin asiallisen ja tylsän
tuntuista. Jotain olennaista puuttui. Ehkä se "hillittömyys", kuten
M. A. Numminen olotilaa osuvasti luonnehti.
Saman
ilmiön kahdesta olemuksesta kirjoitti Kristina Carlson: "Kuivat sielut
viihtyvät akatemioissa kuin neulalla pistetyt perhoset lasikantisessa
laatikossa, mutta luova mieli tarvitsee ilmaa, rajuilmoja, ukkosta,
sähköä." (Herra Darwinin puutarhuri 2009)
Yliopiston
pitäisi olla se paikka, johon keinottelijat, kaupustelijat ja muut tuomiopäivän
rahanvaihtajat eivät eksy. Taitavat kuitenkin eksyä. Olen saanut käsityksen,
että hallinnonuudistusten myötä talouselämän ja hallinnon tarpeet ja toiveet
ovat alkaneet ohjata tutkimusta. Olemme toki uutisista huomanneet, kuka on uusi
kansallisfilosofimme ja kuka on hänet siihen asemaan valinnut.
Opiskelijat
ovat ahtaalla. Suunnitelmien mukaan opiskelu pitäisi taas kustantaa
velkarahalla. Opiskeluaikoja pitäisi lyhentää. Nousujohteisen urakehityksen
odotetaan alkavan jo päiväkodista.
Jotain on
kuitenkin ennallaan. Huomasin, että luovuus kukoistaa miesten vessan koppien
seinällä. Ihan niin kuin minun opiskeluaikoinani. Myönteisiä kannanottoja
saavat viina ja vittu. Kielteisiä homot, kommarit ja maahanmuuttajat.
Taisi olla Tarkovski, joka sanoi: "Ihminen
on onneton jos luovuus puuttuu" . Hyvä että edes vessan kopissa voi olla onnellinen.
Jotain uudistusyritystäkin sieltä löytyi. Mietelausesarjan
saa klikkaamalla suuremmaksi.
