Tällä
kirjoituksella taitaa olla väärä otsikko, tai ainakin otsikosta voisi poistaa
attribuutin "hyödyllistä". Kirjoitan peleistä. Joulupuuhaa ne kyllä monelle ovat, mutta
eivät ehkä järin hyödyllisiä.
Moni on
yrittänyt johdattaa minua pelien maailman, jopa kaikesta innostuva sihteerini
neiti B., joka yritti opettaa minulle Angry Birdsiä, vieläpä palkallisella työajalla.
Taisi pelaamiseni kuitenkin jäädä muutamaan itsenäiseen kokeiluun.
En seuraa
jalkapalloa, en jääkiekkoa. Pesäpalloa seurasin hieman, mutta sekin on jäänyt.
En osaa golfia, en tennistä, en hevospooloa. Tikkataulu on maalla saunan seinässä, mutta en osu. Kännykkäaikakauden alussa kokeilin matopeliä,
ikävystyin pian. Tietokoneellani näkyy olevan ohjelmapakettiin kuuluvat
korttipelit ym., mutta kertaakaan en ole kokeillut. Vihoviimeisiltä näyttävät
kaikki pleikkaripelit, erilaiset räiskintä, sota- ja kilpa-ajopelit.
Tietokonetta käytän kyllä runsaasti, mutta en pelaamiseen. Joskus ihmettelen
itsekin nurjamielistä suhtautumistani.
Ainoat
pelit, jotka tunnen hyvin ja joita muistan hyvällä, olivat pajatso,
räsypokka ja jätkänshakki. Mutta nekin ovat kadonneet jonnekin menneisyyteen. Paluu ei ole näköpiirissä.
Sitten on
vielä yksi, kaukaa lapsuudesta. Mummolla oli Fortuna, juuri tuollainen kuin
kuvassa. Sitä pelasin mummon kanssa jouluisin. Se lauta on vieläkin tallella
kesäasuntoni aitan romuvarastossa, lohkeilleena ja ränsistyneenä. Kuulat ovat
kadonneet. Pelilautoja on uskoakseni tallella monilla muillakin. Se on hyvä
peli, ei sitä suotta mainoksessa ylistetä. Suosittelen kokeiltavaksi, jos
mahdollista. Voisivat lapset saada aivan uudenlaisen elämyksen, jossa välittyy
eteenpäin palanen kulttuurihistoriaa.
