Pistäydyin Tukholmassa. Siellä olivat kaikki nuoruuteni nostalgiapaikat tallella. Mitäpä vanha setä voisi muuta matkaelämystä toivoakaan.
Vähän jäin miettimään, ovatko tutut kelpo tukholmalaiset ihan oikeasti innostuneita euroviisulaulustaan, siitä Bada bada bastusta, vai vieraskoreastiko he sitä minulle ylistivät ja uskovat taas voittavansa. No, onhan se minunkin mielestäni ihan kiva.
Ruotsalaiset ovat kyllä tunnettuja ylisanoistaan. Kyllä sen lyhyellä käynnilläkin pani merkille. Kun ruotsalainen käyttää sujuvasti superlatiivia, suomalainen vähättelee, ironisoi tai lieventelee kehumisiaan sanoilla aika, melko, ihan jne.
Sopivasti kotimaahan palattua löytyi Hufvudstadsbladetista (7.5.2025) kolumni juuri tästä aiheesta. Amerikkalaista mallia siinä korostetaan.
Minä tunnen vielä vuosikymmenten jälkeenkin syyllisyyttä harkitsemattomista sanoista, joilla taisin pahentaa muutaman suomalaisopiskelijan alemmuuskompleksia. He eivät minun vuokseni saaneet kuulla superlatiiveja, vaikka olisivat niitä ansainneet. Kirjoitin kerran täällä tuosta tapauksesta. Kirjoitus löytyy täältä: KLIK.
6 kommenttia:
Jo, allt är jättekiva! Jätte, jätte, jätte…
Kulttuuri-ihmisenä et tietenkään tiedä mitään SaiPasta tai Raipesta. Mutta Raipen arviot mahtavasta menestyksestään ovat kultaisia. Huippuarvio oli "Meni kohtuullisen hyvin".
Herkeäpä herjaamasta, arvon Kari ; ) . Kyllä tämä kulttuuri-ihminen heti hoksaa, kun urheilussa tapahtuu jotain omituista ellei peräti pöyristyttävää. Niinpä olen ihmetystä pidätellen seurannut postin tuomista aviiseista SaiPan ja RaiPen edesottamuksia. "Kohtuullisen hyvin" on käsittääkseni aika osuva suomalais-perinteellinen luonnehdinta tapahtuneesta, kun paremminkin olisi voinut mennä. Jos minä olisin lappeenrantalainen, olisin saattanut yllättää kaikki tutut menemällä torille ja pistämällä siitä facebookiin.
Oliskos tässä väheksymisessä se suuri "onnellisuuden" salaisuus ja myös siinä, että aina varaudutaan pahimpaan. Sitten voi olla tyytyväinen, kun ei käynytkään kuinkaan. Ruotsin lagom-asenne sopii kyllä paremmin suomalaisille kuin ruotsalaisille.
Tiedänhän minä, että molemmat meistä lappeenrantalaisina olisimme torilla olleet! :-) Lounaskaverini, vanha lääkäri, vetoaa aina kulttuuri-ihmisen rooliinsa, ja katsoo klo 13 jälkeen suomalaisen vanhan elokuvan. Uni maistuu aina oikein hyvin tämän kulttuuritapauksen aikana.
Tämä on terävä näkökulma tuohon paljon epäilyjä herättäneeseen onnellisuuteen. Onnellisuus = tyytyväisyys siitä, että ei käynyt kuinkaan.
Jäin miettimään, onkohan Ruotsissa (tai muuallakaan) runoudessa tai kansanviisaudessa sitä painotusta, joka meillä ilmaistaan "kell onni on, se onnen kätkeköön" tai "puhu hiljaa rakkaudesta, puhu varovasti" tms. Raamatussahan sen suuntaista ohjetta kyllä taitaa olla.
Lähetä kommentti