Yksinäisyys taitaa olla pahinta.
Pandemian vaikutus alkaa näkyä nuoremmissakin. Lähipiirissäni on näkyvissä huolestuttava tapaus.
Vielä kuukausi sitten oli vahvoja viestejä siihen suuntaan, että kohta elämä normalisoituu. Ja sitten tulikin pettymys. Paha pettymys.
Kohta kaksi
vuotta jatkunut sisällä pysyminen ja loputon kirjoittaminen ja lukeminen käy
ymmärrettävästi psyyken päälle. Tiedostan, että pitäisi auttaa, mutta olen
ymmälläni, miten sen voisi tehdä. Puhelinkontakti ei poista yksinäisyyttä, kun sekin alkaa jo aiheuttaa torjuntaa.
Totisesti me elämme synkkää aikaa (Bertolt Brecht).
(Kuva: Irina Bondareva -1920)
