- Mitä kuuluu? kyseli vieras, kun
astui sisään Hiisien päivän juhlaan. Niin tietysti kuuluukin kysyä.
Amerikassa
tällaiseen small talk -keskustelun avaukseen kuuluu vastata tavanomaisin
vastausfraasein. Suomessa on pikkuisen isommat odotukset. On oletusta siihen
suuntaan, että kertoisi oikeasti kuulumisiaan. Ainakin pääkodat.
(Kamala luonto HS 12112019)
Ehkä
noin tarkkoihin analyyseihin kuulumisistaan ei välttämättä tarvitse mennä,
mutta jotain kuitenkin. Tällaisina poikkeusaikoina kysymykseen vastaaminen
herätti vieraan kanssa suorastaan periaatteellisen keskustelun. Mitä tässä nyt
ihan oikeasti kuuluu?
Ei
nyt erityisen hyviä kuulumisia, yleisellä tasolla. Ei tässä mitään hätää ole,
yksityisellä tasolla. Kumpaa olisi syytä korostaa enemmän?
Valtakunta
ja maailma on sekaisin, mikään ei toimi. Tällaista ei ole elinaikanamme ennen
ollut. On mahdoton nähdä, mitä tästä tulee. Täysi romahdus, josta emme jäljellä
olevana elinaikanamme toivu? Vai lyhytkestoinen häiriötila, joka loppuu kesään
mennessä? Ainakin tämä on hyvä harjoitus tulevaa ilmastokatastrofia varten.
Tällaisia
pohdintoja kävimme läpi, yleisellä tasolla.
Yksityisellä
tasolla oli lohdullisempia tunnelmia. Virus ei ole iskenyt. Terveys on
kohdallaan, mutta uudenlaisella tavalla sitä on ruvennut tarkkailemaan.
Huolestuminen nousi huippulukemiin, kun toissapäivänä aivastin kaksi kertaa
peräkkäin.
Sisällä
olemme tiukasti pysyneet. Vieras tuli kävellen muutaman korttelin päästä
kaulaliina kasvojen edessä, takin huppu pään yli ja hansikkaat käsissä.
Tietysti oli pieni riski siinä, että istumme iltaa kolmistaan, mutta
oireettomuus tarkistettiin hetkeä ennen puhelimitse. Ei kätelty, ei halailtu.
Eikä aivasteltu!
Junioriosastot
olivat jo monta päivää sitten määränneet kaikille kolmelle totaalisen
ulkonaliikkumiskiellon, vaikka kaikki olemme alaikäisiä valtakunnalliseen
karanteeni-ikään verrattuna. Juniorit käyvät hoitamassa kauppa-asiat ja tuovat
lastin oven taakse.
Uudenmaan
rajan olisin kyllä mielelläni lähiaikoina ylittänyt, mutta se nyt jää.
Längelmäen kesäkodistani (siis entisestä, myydystä) olisi vielä muuttokuorma
haettava ja vietävä se uuteen kesäkotiin. Molemmat ovat kielletyn rajan
toisella puolella (Hämeen, Kymen). Kesälaitumelle muuttamisen aloitus taitaa
olla vaarassa viivästyä.
Sairastumisen
kannalta sijaitsemme kai Suomen parhaalla paikalla. Meilahden sairaala-alue
sijaitsee Töölöntorilta alkavan Topeliuksenkadun toisessa päässä, kymmenen minuutin
kävelymatkan päässä. Siellä kuulemma lääkäreitä riittää. (Kuva: Erwitt Elliott)
Että
sellaista kuuluu, henkilökohtaisella tasolla, melko hyvää plus. Eipä sitten juuri muuta
kuulukaan. Aika yksipuolisia nämä kuulumiset nykyään.
