Nyt alkaa
huolestuttaa. Ikinä ennen ei ole tällaisia tullut.
1)
Kävelyreissulla keskikaupungilla tuli sade.
Ei hätää -
minullahan on aina olkalaukun pohjalla sateenvarjo, sellainen lyhyeksi
kutistuva teleskooppivartinen. Mutta nyt? Vaikka kuinka kaivoin laukkua, sitä
ei löytynyt. Muistin, että hiljattain siivosin laukun. Ei olisi kannattanut.
2) Olin menossa
Vallilaan. Sinne pääsee raitiovaunulla.
Astun vaunuun,
minulla on kuukausilippu. Heilautan lippua kojeen edessä, mutta se väläyttääkin
punaisen valon ja päästää ruman äänen. Lippuni ei ole voimassa. Olisi pitänyt
käydä Ärrälla lataamassa siihen lisäaikaa.
3) Tulen
kaupasta. Ulko-ovella kaivan avainta taskusta. Sitä ei ole.
Olenko voinut
lähteä ulos ottamatta avainta? Minulla on eteisessä ulko-oven vieressä
avaintaulu, ja siitä otan aina lähtiessäni avaimen taskuun ja siihen aina
palautan avaimen sisään astuessani.
Pitäisikö
soittaa huoltoyhtiön mies avaamaan? Jään
kuitenkin kadulle odottamaan, että joku tulisi ovesta. Kerrosnaapuri tulee, ja
minä livahdan samalla avauksella sisään. Kotiovella on salainen pelastus. Kun
työnnän sormen postiluukusta, se löytää luukun reunassa kulkevan langan. Kun
vedän langasta, sen päässä on avain. Ovelaa?
Onko minusta
tullut huolimaton? Olenko kuin tuon viereisen Aale Tynnin järkyttävän tarinan
Kalle tai Antero tai Jussi, jotka eivät olleet niin kuin Heikki? Vai onko tämä alkavaa dementiaa?
