Epäluuloinen
lukija varmaankin ajattelee heti otsikon nähdessään, että tarkoitan itseäni,
mutta en. Minähän olen aivan sopivan ikäinen. Mieli on nuorekas, olo
enimmäkseen riehakas ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Mitä nyt parta on
harmaa.
Otsikko
tarkoittaa autoani, Yarista. Olin juuri ohittanut Porvoon ja lähestyin
Loviisaa, kun mittariin syttyi punainen valo. Semmoisesta hätääntyy, tulee
ajatus, että nyt auto syttyy palamaan ellei peräti räjähdä. Ajoin äkkiä syrjään
tieltä, siihen Loviisan liittymän viereisen Tokmannin eteen.
Hälytysvalon
merkitys ei ollut minulle tuttu. Soitin yksityiselle autoasentajalleni ja hän
lupasi tulla pelastamaan. Pari tuntia siinä kiertelin kauppaa, sitten noutaja
tuli.
Silloin tuli se
ikävä repliikki: Alkaa olla tuo sun Yaris
liian vanha.
Pitäisikö muka
uskoa? Eihän se ole kuin 15-vuotias. Kilometrejäkin vasta vähän yli 150000. Ei
minusta ollenkaan ikäloppu. Uudet penkkien suojakankaatkin juuri ostin.
Yaris vietiin
ties minne, ei kuitenkaan krematorioon. Jälleennäkemisen toivossa elän. Kaveri
lupasi sentään viedä ensi viikolla katsastukseen. Se varmaankin tarkoittaa
yhteistä tulevaisuutta ainakin vielä vuodeksi.
Kuvaa Yariksen
mittarin hälytysvalosta en tullut ottaneeksi, joten tähän täytyy keksiä jotain
muuta liian vanhaa. Kesäkotini loputtomista kätköistä kaivoin kesällä esiin
tarpeetonta metallitavaraa viedäkseni kierrätykseen. Löysin tällaisia
ruostuneita työkaluja. En oikein osaa arvioida, mitä nämä ovat. Seassa kovin
oudon näköisiä vehkeitä. Tarvitaanko tuollaisia johonkin? Ehkä hyvinkin
tarpeellisia? Liian vanhoja? En raaskinut vielä luopua , ehkä keksin niille
käyttöä.
