Huomasin
jo etäältä, että tuo taitaa ehtiä ennen minua. Kiirehdin askeleitani mutta ei
auttanut. Nainen täpötäyden mustan jätesäkkinsä kanssa ehti kaupan
pullonpalautusautomaatille muutaman askeleen ennen minua.
Siinä
jäi neljä vaihtoehtoa. 1) Minä seison neljän siideritölkkini kanssa siinä
kaupan eteisessä odottamassa, kunnes nainen saa ladotuksi säkistään arviolta
puolisen tuhatta pulloa ja tölkkiä koneeseen. Luultavasti kone jossain kohdassa
alkaa piipata häiriötä ja joudutaan odottamaan, kunnes joku henkilökunnasta
ehtii korjaamaan tukoksen. 2) En jää odottamaan vaan teen ostokseni ja palaan
kotiin tyhjät tölkit kassissani. Seuraavalla kauppareissulla sitten uusi
yritys. 3) Ojennan tölkkini jätesäkkinaiselle ja sanon, että pidä hyvänäsi. 4)
Pistän tölkkini eteisen nurkkaan lattialle. Kyllä ne siitä joku kerää.
Tällainen
arvovalinta ei vienyt kauan. Valitsin kohdan 4). Tein ostokseni ja ulos
mennessäni huomasin, että otaksumani olivat osuneet kohdalleen. Kone piippasi.
Jonoa oli syntynyt jätesäkkinaisen taakse. Tölkkini olivat poissa.
Onnittelin
itseäni viisaasta valinnasta. Halvalla pääsin, häviö oli 60 senttiä. Sen kyllä
maksoi säästyneestä ajasta. Asia olisi ollut kinkkisempi, jos minulla olisi
ollut paljon tölkkejä, vaikkapa jätesäkillinen. Tai jos talouteni olisi niin
tiukoilla, että 60 sentilläkin on merkitystä. Monilla on.
Torilla
oli ilmaisia makkaroita tarjolla. Minut oikein houkuteltiin kojuun makkaraa
maistamaan ja siinä sivussa sananjulistusta kuulemaan. Oli oikein miehekästä
vaalipuhetta.
Minä
vähän nirsoilin. Kysyin, eikö tarjolla ole kasvis- tai vegaanimakkaraa. Vaalihenkilö selvästi ymmärsi ilveilyni ja sain
vastaukseksi aika ruman sanan. Ei auttanut kuin lähteä pois ilman miehekästä makkaraa.
Asia olisi ollut kinkkisempi, jos talouteni olisi niin tiukoilla, että
ilmaisella makkaralla olisi merkitystä. Monilla on.
