Kävin
inttäjäisissä (tunnetaan myös nimellä tohtorin
väitös).
Väitöksen
aihe oli minulle vieras, samoin koko tieteenala. Niiden vuoksi en olisi mennyt.
Syy oli väittelijä, joka on vanha kaverini. Siis kohteliaisuudesta, ei
tieteellisestä mielenkiinnosta.
Siinä
tuntee itsensä tyhmäksi, kun kuuntelee keskustelua, jonka sisällöstä ei ymmärrä
höykäsen pöläystä. Kaikkea ne keksivät tutkiakin! Olisivat voineet puhua puuta
heinää koko porukka ja minuun olisi mennyt täydestä. Mutta kyllä sitä kuitenkin
luottaa, kun arvostetut auktoriteetit yliopiston salissa vakavan näköisinä
asiansa esittävät. Eivät huijaa, eivät hämää, vaikka minä en vertaisarviointiin
pystykään. Olisi toisia tieteenaloja, joissa pystyisin. Varmaan nekin
kuulostaisivat oudoilta monille alaan perehtymättömille.
Mistä
kumpuaa nykyisin taas kasvava tieteen vastaisuus? Tutkimuslaitos nimeltä
Suomi24 näyttää olevan uskottavampi kuin yliopisto. Yksi presidenttiehdokas ei
luottanut evoluutioon vaan ilmoitti olevansa kreationismin kannalla. No, nyt
tiedämme hänen itsensä tutkimusmetodin gradun kirjoittamisessa. Ymmärrämme
paremmin, miksi hänen on vaikea luottaa tieteen rehellisyyteen. Huijareita ja
ketkuja oomme kaikki, sii-nä ja mii-nä, sii-nä ja Daar-win - - .
Tällainen
kolmen vartin skeptikko kuin minä, Dessu, on näissä asioissa välillä ymmällään.
Tieteen puolesta pistäisin lanttini likoon, varsinkin luonnontieteen, jota en
itse osaa. Humanistisella puolella tulee välillä aika outoja tuotoksia,
näennäistiedettä. Toki enemmistö kuitenkin hyvää ja tärkeää.
Skeptikko-yhdistyksen sivuja seuraan ja vastapainoksi olen ollut monessa
tekemisessä huuhaan kanssa, jotain kokeillutkin, huonolla menestyksellä.
Puuttuva
yhden vartin skeptikko johtuu siitä, että on syytä varoa tekemästä
skeptikkoudesta uskontoa itselleen. Niin näyttää monelle käyneen. Silloin
matkaseuraksi on tullut yksisilmäisyys, tiukkapipoisuus, kulttuuritiedottomuus
ja taipumus mauttomuuksiin. Jopa ns. maalaisjärki näyttää joskus katoavan.
Puheena
oleva uusi tohtori oli taannoin kyläilemässä kesäkodissani Längelmäveden
rannalla. Istuimme saunan jälkeen valoisaa kesäyötä huvimajassa ja nautimme
vaahtoavia virvokkeita ja ratkaisimme lehdessä olevaa pulmaa (kuva).
Vaikka
ylen viisaista miehiä olemme molemmat, emme saaneet pulmaa ratkaistuksi. Eikös
kohta kuulu yöstä mopon pörinää, ja paikalle kurvaa naapurin Jaska, joka oli
haistanut grillitakan savun ja varmaan vaahtoavan virvokkeenkin hajun. Kysyy,
mitä pojat puuhaavat.
Selitämme,
että on tällainen pulma ratkaisematta. Jaska vilkaisi lehteä ja sanoi, että
ihan selvä tapaus. Vastaus on - - .
Emme
heti ymmärtäneet. Jaska selitti.
Asia
oli todellakin harvinaisen selvä. Jaska vähän rehvasteli: "Taidan olla liika viisas, kansakoulupohjalla."
