Eilen
kirjoitin kilpailuvietistä. Väitin, että minulta se puuttuu.
Kommentissa
tuntematon kirjoittaja kysyi näin:
"Jos kilpailuvietti ei ole
sinua vienyt elämässä eteenpäin - niin oletko miettinyt mikä? Ei kai sentään
kateus?"
Harvinaisen
osuva kysymys. Pisti miettimään.
Kysyjän
lähtöoletus on oikea: olen päässyt elämässä eteenpäin. Vaatimattomista oloista
lähteneenä tunnen tehneeni ns. luokkaretken. Voin pitää itseäni monella tavalla
hyväosaisena. On ylempi korkeakoulututkinto, arvostettu ammattiura,
päivääkään en ole ollut työtön, talous on kunnossa.
Minä
olen siis pikemminkin kadehtimisen kohde. En kylläkään ole huomannut, mutta eihän
sellaista huomaa.
Olenko
ihan oikeasti välttynyt kilpailulta?
En
ole koskaan hakenut työpaikkaa. Minut kutsuttiin, vaikka maisterin-tutkintoni
ei ollut vielä aivan valmis. Suostuin ja siihen jäin yli 30 vuodeksi. Ei
merkkiäkään kilpailusta työpaikan saamiseksi.
Uralla
etenemiseen oli useita tarjouksia, mutta niistä kieltäydyin. Tunsin viihtyväni
siinä tehtävässä, missä olin. Työnantajani toimintavisioon sen sijaan en ollut
tyytyväinen. sillä en oppinut koskaan arvostamaan sitä oheispuuhastelua, mikä
pyöri lähipiirissä. Oppositioasenteeni ei kuitenkaan näyttänyt häiritsevän
työnantajaani. En tainnut olla riittävän aggressiivinen.
Voi
kyllä olla, että olisin viihtynyt paremmin, jos olisin tehnyt samaa työtä
jonkun toisen työnantajan palveluksessa. Mutta kilpailua en näe tähän
liittyvän. En koskaan hakenut uutta työpaikkaa, vaikka niitä oli tarjolla.
(Kerran hain kyllä määräaikaista yliopistotyötä, mutta tavallisella maisterilla
ei ollut mahdollisuutta kun tohtoreitakin riitti.)
Entä
se kateus? Olenko tuntenut sitä?
Kun
oikein tarkasti harkitsen, täytyy myöntää, että kyllä. Mutta se ei liity uralla
menestymiseen.
Olen
tuntenut kateutta niitä ihmisiä kohtaan, joilla on suurempaa taiteellista
lahjakkuutta kuin minulla itselläni.
Olen
työni puolesta ja muutenkin päässyt tutustumaan huomattavaan määrään eri alojen
taiteilijoita, kirjailijoihin, teatteri- ja elokuvaväkeen, kuvataiteilijoihin,
muusikoihin. Olen läheltä nähnyt kehittyvää nuorta lahjakkuutta. Olen nähnyt,
miten lahjakkuus yhdistettynä intohimoiseen työntekoon on johtanut
onnistumisiin.
Minulta
itseltäni se ei onnistunut, vaikka nuorena yrittelin. Siitä olen tuntenut
kateutta.
