Kirjoitin
kirjeen. Pistin siihen hymiön, sellaisen vilkkusilmäisen hymysuun.
Ei
ole kuulunut tapoihin pistää hymiöitä kirjoituksiini, ei irviöitä myöskään.
Taidan olla sillä tavalla vanhan liiton kirjoittaja, että vierastan sellaisia
tehokeinoja. Tunnen, että minun pitää osata ilmaista sävyt ja tunnetilat
ilmankin. Ellen onnistu, olen kirjoittanut huonosti.
Olen
vierastanut muitakin tehokeinoja. En suostu ihan helposti käyttämään
huutomerkkiä. Sen välimerkin varaan teinitytöille. He tarvitsevat sitä esim.
koulun ainekirjoituksessa, välillä pitkän rivin huutomerkkejä, jotta opettaja
varmasti kuulee.
Mutta
nyt - varmaankin uuden vuoden aiheuttamassa elämäntapojen uudistamispaineessa -
muutin asennettani ja pistin kirjeeseen sen vilkkusilmäisen hymysuun.
Heti tuli moderni ja nuorekas olo. Olenpa minä
aika veitikka.
Tällaisen
terapeuttisen kokemuksen jälkeen saattaa monenlaisia hymiöitä ilmestyä näihin
blogikirjoituksiinkin. Huutomerkeistä en vielä menisi takuuseen.
Kuva: Hbl 04.01.2015