Palasin
vielä viikoksi maalle täydelliseen yksinäisyyteen. Nyt saa riittää
maalaiselämä. Olen palannut kaupunkiin enkä aio ihan heti täältä poistua, en
vaikka millainen lämpöaalto syksyä hellii.
Hieman
taidan liioitella tuon "täydellisen" yksinäisyyden kohdalla. Ei
minulla vieraita käynyt, eikä sen kummemmin tuttujakaan, mutta itse olin jonkin
verran liikkeellä. Päivittäin piti käydä kylillä syömässä. En viitsi ryhtyä
ruoanlaittoon pelkästään itseäni varten. Voisi mennä aika yksitoikkoiseksi ja
epäterveelliseksi.
Mutta
siinä ne kontaktit sitten olivatkin, kauppojen kassat ja ravintoloiden
tarjoilijat (taas liioittelua, eihän ravintoloissa tarjoilijoita näkynyt,
niissä oli noutopöytä). Kohteina Orivesi, Länkipohja ja Kangasala. Kauppalistaa
ei tarvinnut lapulle kirjoittaa, sen muistin ilmankin: leipää, juustoa ja
olutta.
Tein aika
paljon töitä. Pilkoin ja pinosin puita, leikkaisin ruohoa, katkoin pajupuskat,
sahasin pitkävartisella sahalla katolle ja sähköjohdon päälle ulottuvia oksia,
lykkäsin kottikärryllä soraa tien huonoihin kohtiin, siivosin huoneet,
tyhjensin kompostikäymälän, suojasin verkolla arat puut ja pensaat, huolsin
linnunpöntöt ja rakensin kaksi uutta pönttöä. Ja lämmitin kahdeksan kertaa
saunan.
Vielä
tarkeni mennä saunasta uimaan. Vanha intohimoni on uida sysipimeässä
järvenselälle ja kellua siellä. Moni on varoitellut, että sellainen on
vaarallista. Onhan se, tavallaan. Ainoa varokeinoni on sytyttää myrskylyhty
laiturille. Siitä näen, mihin suuntaan käännytään paluumatkalle. Mitään muuta
valotuikkua ei ole näkyvissä, ei missään suunnassa.
Nyt tunnen
saaneeni maalaiselämästä kyllikseni. On aika suuntautua urbaaniin elämään ja
unohtaa ruohonleikkurit, kottikärryt ja pimeät järvenselät. Kevättalvella
sitten on taas aika herätä uuteen kaipaukseen Längelmäveden rannalle.
Helsinki
on täynnä tapahtumia, näyttelyitä ja esityksiä ja muita ihmeellisiä asioita,
jotka ovat jääneet minulta kokematta, kun olen ollut pitkään poissa. Niihin on
nyt kaipaus.
Kuvassa on
kyltti Kallenaution kestikievarin pihasta Juupajoelta pohjoiselta Pirkanmaalta
valtatie 66:n varrella. Mittayksikkö on epätavallinen mutta etäisyys on
jokseenkin sama kuin minun kesäkotiini, ei kuitenkaan samaan suuntaan.
