Äskettäin
luin Hesarista kolumnin jonka nimi oli "Antakaa miesten olla
rauhassa". Kirjoittaja oli Anna-Stiina Nykänen. Otin sen talteen, sillä en
heti kertalukemisella osannut päättää, pitäisikö siitä provosoitua vai olisiko
syytä antaa applodit.
Teksti
tuntui koskettavan minua, sillä olen mies ja vieläpä suunnilleen sopivassa
iässä. Muilta osin se ei oikein tuntunut koskettavan minua, paitsi ihan
pikkuisen - sieltä täältä - ehkä. Tai sitten ehkä ei.
Kolumnissa
kirjoittaja ihmettelee, miten on mahdollista, että valtava määrä miehiä menee
istumaan onki kädessä avannon ääreen
keskelle jäätä, koska siellä he tuntevat saavansa olla rauhassa. Eikö mies saa
olla muualla rauhassa kuin keskellä jäätä? Mikä heitä häiritsee?
Naiset
kuulemma onnistuvat tuntemaan olevansa rauhassa vaikkapa hulluillapäivillä.
Teinit tuntevat olevansa rauhassa, kun on luurit korvilla.
Kirjoittaja
esittää kyseleviä arvauksia: kerrostalo, pieni asunto, ei pihaa, ei puuhaa, ei
edes autotallia, johon paeta. Ja lisäkysymys: Miten pärjäävät nuo rauhaa
kaipaavat miehet, kun jää ei kanna?
Mikä tässä
minua ärsytti? Mikä melkein provosoi?
Se, että
minä en ole ikinä ollut pilkkimässä, en yhtä ainutta kertaa. Ei ole edes
juolahtanut mieleen. Kuitenkin asun kerrostalossa, jossa ei ole pihaa, ei
puuhaa, ei autotallia. Sekö auttaa, että asuntoni ei ole pieni?
Silti en
voi kiistää, etteikö välillä iske tarve olla rauhassa. Miten korvaan silloin
pilkkimisen?
Olenkohan
jäänyt teini-ikään, sillä minäkin pistän luurit korville ja suljen maailman
häiriöt ulkopuolelle. Musiikki soimaan, kohtuullisen lujaa. Vanha tuttu
musiikki, enimmäkseen sieltä 1960 - 70-luvuilta. Tänään se oli Yardbirds.
Kyllä minä
tunsin olevani rauhassa keskellä suurta yleisöäkin perjantaina Yardbirdsin
konsertissa. Ei joukkue tietenkään ollut sama kuin 60-luvulla. Vain yksi
alkuperäinen jäsen on tallella, mutta taso oli kyllä hyvä. Uskalsin tilata
liput, sillä minulla oli kohtalaisen tuore kokemus bändin tasosta. Kolme vuotta
sitten olin paikalla Keitele-jazzissa Äänekoskella, ja pidin kuulemastani.
Aiheeseen
perehtymättömille: Yardbirds oli yksi brittipopin suuria nimiä 60-luvulla,
aivan Beatlesien ja Rolling Stonesien kannoilla. Erityisen tunnetuksi bändi
tuli huippukitaristeistaan: Eric Clapton, Jeff Beck, Jimmy Page, joista
kaikista tuli alansa suurmestareita. Liitteenä linkki yhteen alkuperäiseen
merkkiteokseen, joka kuultiin perjantainakin. (Heartfull of Soul esitettiin suomeksi nimellä "Sydän lämpöä täys")
Tällä tavoin
minä yleensä onnistun hoitamaan sisäisen tarpeeni olla rauhassa. Menen konserttiin (tai
muuhun taidetilaisuuteen), en pilkkimään. Pidän keinoa toimivana. Suosittelen.
