Pistäydyin ohimennen Oslossa. Laivalla meren yli ja sitten
junalla. Vältän lentämistä aina kun mahdollista. Mikäpä hoppu minulla -
puolieläkeläisellä.
Kun matkustaa junalla pitkän matkan, jää aikaa miettiä ja
katsella ikkunasta outoja seutuja. Se on mielenkiintoista. Pitää pitää varansa,
ettei unohdu lukemaan, vaan todellakin katselee maisemia. Lukea ehtii sitten
kotonakin.
Tätä tavoitetta palvelemaan päätin jo kotona lähtiessä etsiä
matkalukemiseksi mahdollisimman tylsän näköisen opuksen. Työpaikaltani
sellainen löytyi, kuten oletinkin. Se oli tutkimusraportti "Palvelujen saatavuus
muutoksessa".
Tavoite toteutui. Lukematta raportti jäi, mitä nyt vähän
selailin. Mukavampi oli katsella junan ikkunasta Värmlannin maisemia ja
miettiä, onko palvelut siellä ajettu yhtä kurjaan tilaan kuin Suomen
syrjäseuduilla - ja aika pitkälle kaupungeissakin.
* * *
Menin Osloon vanhan ystäväni ja kollegani jälkikasvun
hääjuhlaan. Hauskaa oli, vaikka ei tapeltukaan. Ei erityisemmin edes
juopoteltu, mikä tuntui suomalaisen hääperinteen näkökulmasta omituiselta.
Mutta Norja onkin tunnettu urheilumaa. Häissäkin puhuttiin
urheilusta. Siinä maistuu terve elämä.
Norjalaiset ovat hienotunteista väkeä. He välttivät
pahoittamasta suomalaisen vieraan mieltä eivätkä ottaneet keskustelun aiheiksi
sellaisia urheilulajeja, joissa suomalaiset eivät pärjää. Sellaisia kuten
hiihto ja mäkihyppy.
Sen sijaan keskusteluun nostettiin sellaisia lajeja, joissa
suomalaiset pärjäävät. Sellaisia kuten jalkapallo.
Tällainen huomaavaisuus tietysti ilahdutti minua, vaikka en
jalkapallosta paljon ymmärräkään. Olen kuitenkin nyt tullut tietämään, että
Suomi on aivan maailman kärkeä siinä lajissa. Maailmanmestarin kanssa tuli
juuri tasapeli.
Norjalaiset ihailivat suuresti Suomen taktiikkaa kyseisessä
pelissä. Kentällä oli ollut kymmenkunta maalivahtia ja yksi hyökkääjä. Uutta,
luovaa ajattelua, joka tuotti tulosta.
Minulta oli jotenkin päässyt lipsahtamaan ohi kyseinen
ottelu, mutta norjalaisilta sain tarkan raportin pelin tapahtumista. Minulla
oli kyllä täydentävää historiallista tietoa suomalaisen jalkapallon suurenmoisesta
menestyksestä. Jossakin trivial pursuit -pelissä muistiini on takertunut tieto,
että Suomen jalkapallojoukkue oli lähellä maailman kärkeä jo niinkin aikaisin
kuin 1912. Sen vuoden olympialaisissa Suomi oli vahvasti mukana mitalipeleissä,
mutta jäi neljänneksi. Ei taida Norjalta löytyä vastaavaa sadan vuoden
menestyssarjaa.
Kuva on jalkapallo-ottelusta noin vuodelta 1900 - tekijä
tuntematon englantilainen taiteilija. Toisen joukkueen sinivalkoinen peliasu antaa mahdollisuuden
aavistella, minkä maan joukkue siinä on vauhdissa.
