Tuttu näyttelijä kertoi aloittaneensa kotonaan kuolinsiivouksen. Ei kuolema hänelle mitenkään ajankohtainen ole, hän vain aikoo tyhjentää huushollistaan tarpeettomat tavarat jo nyt, ettei tyhjentäminen jää sitten aikanaan muiden vaivaksi. Ikään kuin kohtelias ele jälkeenjääville.
Tuo taitaa olla ihan fiksu ajatus. Vaikutteille alttiina miehenä menin kellarikomeroon katsomaan, olisiko siellä jotain, mistä aloittaa. Ei minullakaan kuulu suunnitelmiin ihan heti kuolla, mutta mistäpä sen tietää, millaisia juonia ns. kohtalo on osakseni punonut.
Tiedostan kyllä, että jos edes kohtuullisen helpotuksen jälkeenjäävilleni aion järjestää, siihen menee kymmenen vuotta. Vähintään. Syytä olisi aloittaa heti ja olla ahkera. Rompetta on kertynyt paljon, varsinkin kirjoja.
Kellarikomeron takahyllyltä huomasin heti sopivan aloitusesineen. En muista, miten se on haltuuni joutunut, sillä se on ollut minulla lähes puoli vuosisataa. Mihinkään en ole sitä koskaan tarvinnut, ja aika isokokoinenkin se on. Mutta ei sitä roskiin raaskisi heittää. Sille pitäisi etsiä uusi omistaja.
Se on neljäsluokkalaisen Paavo Pystysen keräämä herbaario 1930-luvun loppupuolelta.
Nimilapuista näkee, että Paavo on kerännyt kasvit Savon suunnalta. Kasvit ovat pääosin erinomaisessa kunnossa, mutta muutama on kuivunut ja murentunut rikki.
Minulla ei ole aavistustakaan, kuka on Paavo Pystynen. Hakukone tuntee sen nimisen kilpajuoksijan, ja syntymäpaikka viittaa myös Savon suuntaan, Hirvensalmelle.
Tästä herbaariosta voisin ensimmäiseksi luopua, jos vain joku huolii.
Juu, olen samanlaista siivousta itsekin miettinyt, syistä jotka minulla ovat realistisempia kuin sinulla. Mutta kun ei mitenkään kerkiäisi, kun pää kiehuu ajatuksista, ja pitäisi vähän vielä kirjoitella... Ja juuri tuollaista tavaraa en missään tapauksessa lähtisi hävittämään, puhdasta museokamaa, jota minä esivanhempieni perinteiden mukaan melkeinpä viimeiseksi tuhoaisin... :D
VastaaPoistaPois heittäminen on tietysti vaikeampaa, jos esineeseen on tunneside tai se on sukuperintö. Tähän herbaarioon minulla ei ole kumpaakaan, se on minulle aivan vieras ja tarpeeton. Mutta museokamaa se ehkä on. Tosin en tunne alaa, jotta tietäisin, onko tällaisia lasten keräämiä kasvistoja tallella niin paljon, ettei enemmästä museoilla tai keräilijöillä ole tarvetta.
Poistakatson joskus englantilaista hoarders-ohjelmaformaattia, jossa kerrotaan pakkomielteisistä tavaran kartuttajista. barbaralla on tiskipöydällä suoristettuja, vanhoja rautanauloja, joita hän halua heittää pois. jimmyllä on vanhoja muovipusseja, joissa hän säilyttää vanhoja asioita. lesleyn alakerrassa on rikkinäisiä kodinkoneita, joiden keskellä hän on elänyt vuosikymmeniä. huolestuneet sukulaiset tilaava talon eteen vaihtolavan, mutta sen näkeminen on keräilypakkoiselle niin iso järkytys, että hänen mielensä romahtaa. omaiset yrittävät lempata tavaraa salaa, mutta se ei onnistu. paikalle kutsuttu terapeutt yrittää avata hamstrauksen psykologista puolta, mutta sekään ei onnistu.
VastaaPoistaminä tein kuolinsiivouksen. se oli suht helppo juttu, sillä olen tavaran poisheittäjä. jäljellä on ainoastaan se, mitä ilman en joko tule toimeen tai en ole oma itseni. em. syiden takia minulla on muotokuvamaalaus k:sta. on myös tuntemattoman tädin tekemä nalle, jonka olen ostanut naisten joulumessuilta. näistä kahdesta pidän kiinni.
Mielenkiintoisia persoonallisuuspiirteitä tällaiset keräilijät ja poisheittäjät. Minä olen vahvasti keräilijä, jolle poisheittäminen on tuskallista. Tosin keräilyni on aika valikoivaa, en sentään keräile pahan päivän varalle vanhoja viilipurkkeja tai muovipusseja. Sitä olen kyllä nähnyt läheltä isovanhempieni sukupolven ominaisuutena.
PoistaTuo ohjelmakuvauksesi olisi voinut saada yhden lisäjakson isoenoni huushollista. Melkein satavuotiaaksi mökissään elänyt vanhapoika oli tuollainen kuin ohjelmassa. Olen itse ollut tyhjentämässä hänen "kokoelmiaan", ja se oli valtava urakka. Varastot, tallit ja ullakot olivat kattoa myöten täynnä rompetta - kaikki sadan vuoden parsitut sukat ja alushousutkin olivat tallella. En minä sentään ihan sellainen!
po. ei halua heittää pois.
VastaaPoista