tiistai 23. marraskuuta 2021

Luotettavat ja epäluotettavat

Vuosia sitten joku tarkkasilmäinen blogin lukija kysyi kommentissaan, onko kirjahyllyssäni ollenkaan naisten kirjoittamia kirjoja. Aiheen kysymykseensä hän oli saanut katseltuaan blogin yläreunassa olevaa kuvaa kirjastoni yhden hyllyn sisällöstä.

Todellakin, miten sattuikaan, kuvassa näkyvällä hyllyllä on pelkästään miesten kirjoittamia kirjoja. Se oli vähän noloa. Olisi pitänyt valita kuvaan vähän moni-ilmeisempi hylly.

Selostin vastauksessani, mitä hyllyiltäni kuvan ulkopuolelta löytyy. Vahvasti klassikkopainotteinen kirjastoni sisältää kyllä jokseenkin kattavasti myös maailmankirjallisuuden tärkeät naiskirjailijat, samoin kotimaiset. On tietysti tosiasia, että mieskirjailijoiden lukumäärällinen valta-asema on tällä(kin) alalla kiistaton. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä enemmän tilanne näyttäisi tasoittuvan.

Minun heikko osaamisalueeni on uusin kirjallisuus. Olen jotenkin juuttunut sellaiseen käytäntöön, että en itse tee tutkimusretkiä tuntemattomien tekijöiden tuotantoon. Tarvitsen suosituksia luotettaviksi tietämiltäni tahoilta. Tunnen henkilökohtaisesti ammattikriitikoita, monen kanssa kävin nuorena samoja kursseja kirjallisuustieteen opiskelussa. Joitakin pidän luotettavina, kaikkia en, kahta suorastaan täysin epäluotettavana. Nuorempi kriitikkopolvi on tässäkin vieraampaa.

Joitakin hyviksi havaitsemiani kirjallisuusblogien pitäjiä seuraan myös ja saan lukuvihjeitä - ja noudatan niitä. Siihen ei riitä pelkkä kirjan sisällön selostus, vaan pitää myös olla oivaltavaa ja eläytyvää näkemystä. Tuttujen kirjailijoiden uutuudet luen tietysti ilman että jään odottamaan suosituksia. - Ja kaikessa tässä naisten osuus on nykyisin ylivoimainen.

Kuvassa kaksi uunituoretta hankintaa, toinen tietokirja arvostamastani klassikkorunoilijasta, toinen nuoren kirjoittajan merkittävän palkinnon voittanut fiktio, esikoisteos. Kumpaakaan näistä en valinnut suositusten perusteella. Molempiin minulla on henkilökohtaisempi kosketus.


4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Naiset näyttävät olevan kirjallisuuden alalla tällä hetkellä enemmistönä, niin kirjoittajissa kuin kriitikoissakin, eli se, että "miesten on väistyttävä ja annettava tila" näyttäisi toteutuneen yli odotusten.
Hyvä ansaitsee tulla julkaistuksi. Toivottavasti se pidetään mielessä kustantamoissa ja lakataan laskemasta kiintiöitä kirjoittajissa ja aiheissa, koska se ei ole tasa-arvoa ja se myös laskee laatua.

Roope D kirjoitti...

Naiset kirjallisuuden alalla enemmistönä - kyllä, nuo molemmat ja lisäksi kirjallisiin tilaisuuksiin osallistujina ja kaikkein eniten lukijoina. Tässä tunnen olevani melkoinen poikkeus normaalista.

Tietysti naisvaltaista alaa opiskelleena ja nuoresta asti piireissä pyörineenä tunnen koko joukon alan miehiäkin, mutta piirien ulkopuolella se on oudohkoa. Suopeasti kyllä suhtaudutaan, en voi valittaa.

Kustantamojen kummallinen dilemma on siinä, että huomattava osa myynnistä tulee naisten ostamista kirjoista lahjaksi miehelle - joulut ja isänpäivät ja muut. Siinä valinnassa menestyvät tyypilliset mieskirjat, kuten sotaa, rikosta ja seikkailua käsittelevät sekä erilaiset "tietokirjat" kuten urheilusankareiden elämäkerrat. Näitä tuottavat enimmäkseen mieskirjailijat.

Siksi kustantaja valitsee julkaistavat kirjat usein aiheen perusteella. Bisnes edellä tässäkin mennään, ja silloin laatu jää helposti jalkoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ollut ihmeissäni ja harmissani, miten vähän esim. Pirkko Saisiota on käännetty muille kielille, sillä mielestäni hän on Nobel-tason kirjailija. Mies ja hänen asiansa olisi helpostikin kansainvälinen menestys, mutta sitä ei tietääkseni ole käännetty englanniksi, saksaksi tai edes ruotsiksi. Käsittämätöntä!

Terv. Räkätti P.

Roope D kirjoitti...

Taisin tuossa muutama viikko sitten siteerata juuri tuota Saision kirjaa. Hän kuuluu vähälukuisiin suosikkeihini aina Elämänmenosta alkaen. Tätä uusinta, Finlandia-ehdokasta, en tosin ole ehtinyt vielä hankkia, mutta kyllä se kohta tulee. Ansaitsis parempaa käännöshuomiota!