sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Herkkua on siinä monenlaista

Olen viime aikoina katsellut televisiosta ruokaohjelmia ja selaillut ruokalehtiä. Tarkoitus on ollut löytää uusia virikkeitä.

En ole mikään mestarikokki mutta en mikään tumpelokaan. Minulla on muutamia bravuureita, enimmäkseen kalaruokia. Leipominenkin sujuu. Laiskaksi minua voi kyllä luonnehtia. Minulla on taipumus mennä mieluummin ulos syömään.

Erityisempiä virikkeitä ei harmikseni ole löytynyt. Taidan luopua yrityksestä. Jatkan vanhoilla bravuureilla, jos viitsin.

Television ruokaohjelmista on yksi jäänyt poikkeuksellisesti mieleen. Siitä on jo kauan. Ohjelman nimi oli Teijan keittiö. Vieraana ohjelmassa oli Lilla Teaternin taiteellinen johtaja, akateemikko Vivica Bandler (o.s. von Frenckell).

Ohjelmassa Teijan vieras tuli valmistamaan televisiokeittiöön mieliruokansa. Vivica onnistui yllättämään Teijan täysin.

Teijalla oli ilmeessä pitelemistä, kun vieras kaivoi laukustaan kalapuikkoja ja pakasteherneitä. Teatteriguru Vivica sen sijaan touhusi naama vakavana ja selosti perin pohjin työnsä vaiheita ja niksejä. Lopuksi käytiin pöytään nauttimaan aikaansaannoksesta. Hyvin oli onnistunut.

Akateemikot taitavat olla mieltymyksiltään hieman yllättäviä. Mieleen muistuu toinenkin akateemikko, filosofian professori Georg Henrik von Wright. Hän ei sentään tietääkseni esiintynyt missään ohjelmassa mieliruokaansa laittamassa, vaikka kyllä se kiinnostavaa katsottavaa olisi ollut. Hän nimittäin ilmoitti jossain haastattelussa, että mieliruokaa ovat nakit ja muusi.

Pitäisiköhän minunkin kokeilla, kun on näin arvovaltaisia opastajia?

Kuvan Ateria (2011) ennakoi aineksiltaan ja kattaukseltaan uusimpia virtauksia terveellisten ruokatottumusten lisäämiseksi. Kokkina Liisa Hietanen Honkahovissa Mäntässä.





7 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Pikaruokani on joskus ollut kuumat nakit ja kylmä perunasalaatti... Äskettäin tarjosin lähisuvulle ja -ystäville lounaan jossa pääruokana oli spaghettia bolognalaiseen tapaan, ja jälkiruokana kylmää väskynäsoppaa lisukkeineen. Kymmenen vuotta sitten pidoissa oli hernesoppaa ja jälkiruokana munavoita (karjalanpiirakkatelineellä). Tästäpä näet minun rahvaanomaisen juhlamakuni... :)

Anonyymi kirjoitti...

Du gratulerade, tack. Blev glad då "vägarna mörknar (och blir hala) minut för minut..."

Dessu kirjoitti...

Karin resepteistä ensimmäinen on minulle hyvin tuttu. Se on vakiokäytösssä Vappuyönä ja Uudenvuoden yönä. Vieraat arvostavat erityisesti sellaista esillepanon esteettisyyttä lisäävää veitsitaiteellista operaatiota, jonka lopputulos tunnetaan yleisesti nimellä "nauravat nakit".

L: Olen kummastellen pannut merkille katoamisesi näiltä foorumeilta. Syytä en osaa arvailla.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on pirullisen hankala *en ole robotti'-systeemi, kun on kirjoittanut kommentin. Kuin yrittäisi kiskoa villiintyneen juolavehnän juuria lähes jäätyneestä maasta.

Periaatteessa olen hors le combat (sopiiko ranska sinulle?), mutta työasioihin olen yhä sotkeutunut ja pari järjestöä kulkee laahuksena+harrastuksia. L.

Dessu kirjoitti...

Outoa ja eriskummallista! Eihän minulla ole robotintunnistamissysteemi käytössä ollenkaan. Kokeilin varmemmaksi vakuudeksi äsken toisen henkilön koneelta. Hyvin toimi, ei robottikysymyksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Olen vahvasti sitä mieltä, että syntyessäni pahansuopa haltiatarkummi päätti vaikeuttaa elämääni kaiken tekniikan kanssa. Siitä tämä robottietc.

Kirjoitit, ettei sinulla ole mitään r-tunnistussysteemiä käytössäsi eikä testissäkään ilmennyt hankaluuksia. Ehkä minun ongelmani johtuvat siitä, että profiilini on nimetön?

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kokeilussa piti vahvistaa n. 20 kertaa...